METSÄKONEYRITYSTEN KANNATTAVUUS                                      25.8.2021


Tämän päivän uutinen on, että metsäkoneyrityksen keskimääräinen palkkakorjattu liiketappio oli 0,3 prosenttia liikevaihdosta viime vuonna. Tilanne selviää Koneyrittäjien teettämästä selvityksestä. Puuta korjaavat yritykset joutuvat siis käytännössä maksamaan siitä, että saavat tehdä tätä yhteiskunnalle arvokasta työtä. Kukapa palkansaaja suostuisi siihen, että aamulla pitäisi avata lompakkonsa, jotta pääsisi työpaikalle tekemään palkatta työtään?

 

Ongelma ei ole uusi, sillä vaikka metsäkoneille onkin työtä tarjolla, tuotot ja kustannukset eivät näytä asettuvan järkevään tasapainoon. Raaka-aineen korjuusta maksettava hinta ei vaan näytä kohtaavan terveellä tavalla metsäkoneyritysten kustannusten kanssa. Yleinen tapa on syyttää tilanteesta palvelujen maksajaa, eli metsäteollisuutta, jonka hinnoittelu koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Tässä on varmasti myös totuuden siemeniä, sillä onhan mm. Stora Enso tehnyt tuntuvia pidennyksiä maksuaikoihinsa.

 

Metsäkoneyritysten kannattavuusongelman edellä kuvattu puoli on käyty julkisuudessa läpi varsin perusteellisesti. Näin etenkin, kun yhtälöön lisätään valtiovallan toimet toisiaan seuraavien polttonesteiden hinnankorostusten muodossa. Mutta on niissä metsäkoneyrityksissä muitakin kustannuspaikkoja, joiden vaikutus kannattavuuteen on merkittävä.

 

Yksi keskeisimmistä kustannuspaikoista liittyy metsäkoneinvestointeihin. Siis työvälineisiin, joita tarvitaan koko homman pyörittämiseen. Tälle alueelle ulottuva kriittinen keskustelu loistaa lähes täysin poissaolollaan, vaikka jokaiselle alalla toimivalle luulisi olevan selvää investointien merkittävyys. Jos halpuutettuun raaka-aineen korjuuseen tarvitaan vaikkapa 600.000 euron harvesteri ja lähes samanhintainen ajokone, niin ollaan ainakin velkarahalla toimittaessa uppoavassa suossa.

 

Toisaalta voi vain todeta, että hyvin ovat metsäkonevalmistajat ja suuret metsäteollisuusyritykset onnistuneet moto- ja ajokonemiehiä ohjailemaan, kun vuodesta toiseen tuotantolinjat käyvät täydellä teholla ja laskun maksaa suomalainen metsäkoneyrittäjä. Samalla, kun pörssiyhtiöt takovat muhkeita voittoja, maalaisserkut maksavat siitä, että saavat lähteä päivittäin metsään yritystään pyörittämään.

 

Jostain syystä meihin on iskostettu ajatus siitä, että puun kaataminen, karsiminen ja tien varteen kuljettaminen edellyttää aina vaan monimutkaisempaa ja kalliimpaa teknologiaa. Metsät, puut ja maasto eivät ole muuttuneet, mutta uutta ja ihmeellistä pitää konemaailmassa jatkuvasti synnyttää. Jos muutostarpeita ei ole, niitä luodaan taitavan markkinointikeinoin ja joskus varmasti myös täysin keinotekoisin perustein.

 

Yhtä kaikki, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kehityksen suunnan tulee kääntyä. On turha ostaa kalliita metsäkoneita tekemään halvaksi hinnoiteltua työtä, kun siihen tarkoitukseen soveltuisivat paljon yksinkertaisemmat ja huokeammatkin laitteet. Liikevaihtoa ja tulosta orjallisesti seuraaville metsäkonevalmistajille tämä saattaa kuitenkin kovin karvas ajatus nieltäväksi.

 

Niinpä katseeni kohdistuukin asiakkaaseen, eli metsäkoneyrittäjään, jonka investointipäätösten varassa konekauppa Suomessa pyörii. Älkää maksako siitä, että saatte tehdä työtänne suomalaisissa metsissä, vaan etsikää käyttöönne huokeammat työvälineet. Näin jää rahaa myös siihen, mihin jokainen työtään tekevä on oikeutettu, eli omaan palkkaanne!

Marco Krogars